Rukalla yleissitovuudesta

25.4.2019

Tällä kertaa tuli oltua vaihteeksi Rukalla keväthangilla hiihtokuntoa testaamassa. Koska Rukan yöelämä ei ole Levin veroinen, niin hiihto nousi reissulla sellaiseen rooliin, että vieläkin on nivuset ja pakarat kipeinä.

Näin siitä huolimatta, että kilometrejä oli alla ihan kunnioitettavat pari sataa. Minulla kuitenkin sujui kohtuullisen hyvin: osa isäntinä olleista väsähtäneistä tukkureista ja valmistajista sen sijaan piti hakea taksilla pois taukoasemalta.

Hiihdon lisäksi oli kuitenkin aikaa ja vähän voimiakin parantaa maailmaa ja ihmetellä sen moninaisia ulottuvuuksia.

Huolta herätti vihervasemmiston vaalilupaukset kaiken kakun jakamisesta, ennen kuin sitä on ehditty leipoa. Se ei kylläkään ketään yllättänyt, mutta se sen sijaan yllätti, että Nalle Wahlroos Nordean läksiäispuheessaan väitti Suomen talousnousun olevan ainoastaan hyvien olosuhteiden seurausta ja vain marginaalisesti Sipilän porvarihallituksen ansiota.

On sen verran Nalleltakin paras analyysisilmä samentunut, että lienee oikea aika vähentää osallistumista aktiivisesti liike-elämään ja yleiseen keskusteluun ja keskittyä fasaanijahtiin ruotsalaisen bättrefolkin kanssa.

Yleissitovuuden puolesta ja vastaan -äänestyksessä äänet menivät jokseenkin tasan. Asialla on puolensa ja puolensa, mutta yhdestä asiasta oltiin yhtä mieltä: joku perustuslakitalebaani voisi kyllä upottaa sen ilmiselvän ja yleistä oikeustajua loukkaavan vääryyden, että työehtosopimusosapuolet voivat sopia poikkeuksia sopimaansa yleissitovaan työehtosopimukseen, mutta sitä yleissitovuuden perusteella noudattamaan pakotetut eivät.

Yksissä tuumin todettiin, että koko valtakunnan tasolla yleissitovuuden merkitys väistämättä vähenee, kun työn muuttuessa tekniikan ja yhteiskunnan kehityksen myötä yhä suurempi osa tulevaisuuden töistä on sellaisia, että niitä ei voida säädellä minkäänlaisilla työehtosopimuksilla.

Se näkyy nyt jo meidän omalla rakkaalla sähköistysalallammekin. Älytyön lisääntyminen työmailla sekoittaa toimihenkilöiden ja asentajien tekemisiä siihen maliin, että Valkoisen kirjan urakkapakon piiriin niitä ei pysty ahtaamaan itse Erkkikään, vaikka hyvääkin halua olisi.

Todennäköisenä kehityksenä näimme, että yhä pienempi osa asentajista ja yrityksistä vetää kaapelit ja asentaa sukot nykyisellä TESillä ja yhä suuremman osan töistä tekevät uudet sisar-, tytär- ja alihankkijayritykset jollain ihan uudella palkkausmallilla.

Terveisiä vaan Tampereelle Aleksanterinkadulle – jotain tarttis tehdä tai muuten tulee noutaja.


Terveisin; Topi