Kepu pettää aina

4.6.2019

Tätä kirjoittelen Kosicessa, jossa olemme tukkureiden maasutusreissulla katsomassa lätkän alkusarjan pelejä. Kohtuullisen nimetön joukkue on aloittanut upeasti, ilmat ovat suosineet ja olutta, ym. on tullut juotua, niin kuin kunnon äijäreissuilla kuuluukin.

Tämän kolumnin ilmestyessä on ehkä maailmanmestarikin selvillä, joten tämä lätkäkatselmus lienee jo mennen talven lumia siinä vaiheessa. Tässä vaiheessa uskallan veikata, että Suomi ei hyvästä alusta huolimatta voita maailmanmestaruutta – senkin uhalla, että joutuisin myöhemmin suureen häpeään veikkaukseni takia.

Eduskuntavaalien tulos oli yritteliään porvarin ja Suomen kansantalouden kannalta katastrofi. Aluksi RKP vaati edustajiensa siirtämistä salin keskelle. Jos Henriksson vielä jonkin vuoden jatkaa puheenjohtajana, niin olisi saman tien voitu siirtää ”bättre folks parti” suoraan vihervasemmistoon demarien ja vassareiden väliin.

Hallitusneuvottelujen aluksi Rinne miehitti kaikki työryhmät tervatakalistoisilla ay-miehillä varmistaen näin, että mitään työmarkkinauudistuksia ei vahingossakaan tule tapahtumaan.

Kepu lähti metsästämään maakuntia, mikä tarkoittaa vain ja ainoastaan lisää byrokratiaa, kustannuksia ja veroja. Mukana ollut maakunnan urakoitsija totesi, että nyt tulee uusi silta ja asfaltti mökkitielle, koska kyllähän sitä vielä käyttää mökkiläisten lisäksi kaksi eläkeikäistä maanviljelijääkin.

Tämä on Rinteen Antille halpa hinta maksaa siitä, että ay-liikkeen valta nostetaan taas entisiin sfääreihin. Se on helppoa, etenkin kun koko homma maksatetaan yhteiskunnan jo tähänkin asti rahoittaneilla yrittäjillä ja muilla aikanaan koulunsa käyneillä asiansa aina hoitaneilla vähänkään paremmin ansaitsevilla.

Iso Rikas totesikin, että hänelle tällä eduskunnalla ei ole muuta annettavaa kuin lisää veroja. Jatkoi kuitenkin, että hänen varallisuuteensa ei yhden vaalikauden korkeatkaan verot isoa lovea ehdi tekemään, ja perustuslain määräenemmistöpykälät sentään estävät, ettei kansanrintama lähde toteuttamaan sata vuotta hellimäänsä ideaa sosialistisesta Suomesta. Onneksi on nimittäin kokkareilla yli kuudennes ja persujen kanssa yhteensä yli kolmannes paikoista, eli ilman vallankumousta ei sosialisointi onnistu.

Kepuun ei oikein voi enää luottaa edes tässä, kun ainoa asia, johon Kepussa voi luottaa on edelleenkin se, että se pettää aina. Nyt vaalitappiostaan ja vuosikymmenien kannatuslaskusta entisestään hölmöytyneenä Kepu on valmis myymään mitä tahansa, vaikka mummonsa alushousut, kun vaan saa maakuntansa.

Ja hölmöä on sekin: näin luodaan peräkyliä valvomaan byrokratiakerros, jossa persut ottavat vallan ja kasvattavat tulevat kaaderinsa valtion rahoilla, niin kuin SDP on vuosikymmenet kasvattanut omansa ay-liikkeessä suomalaisten duunareiden verovähennetyillä jäsenmaksurahoilla.

Onneksi tulee kesä ja kärpäsiä, niin on yrittäjälläkin ystäviä, filosofoi yksi mukana ollut savolaisurakoitsija ennen nukahtamistaan tyhjäksi juodun baarikaapin ääressä.

Terveisin; Topi