Halpuus houkuttaa

13.8.2019

Sähköala-lehden pääkirjoitus 8/2019.

Olli-Heikki Kyllönen

On taas se aika vuodesta, kun analysoidaan sähköurakointialan yritysten tuloksia viime vuodelta. Keskimääräisissä tuloksissa ei vuosien välillä ole suurtakaan vaihtelua. Myös yksittäisten yritysten tulokset noudattavat melko vakiintunutta kaavaa: osa tekee vuodesta toiseen melko hyvää tai erittäin hyvää tulosta ja osa sitten taas tasaisesti huonoa ja välillä tappiota. Karkeasti voisi sanoa, että nopea kasvu on melkein suorassa käänteisessä korrelaatiossa hyvän tuloksen kanssa, mutta muitakin tekijöitä löytyy.

Osa etenkin isommista yrityksistä keskittyy voimakkaasti ostamaan mahdollisimman halvalla. Ostetaan tarvikkeet halvalla potenssiin kaksi eli alun alkaen halpaa (huonoa?) tavaraa ja sitäkin vain hintaa tuijottaen. Osto-osastoa palkitaan alennuksista ja halvoista hinnoista.

Samalla ei juurikaan huomata tehottomasta logistiikasta ja työmaan takkuamisesta syntyviä lisäkustannuksia; nämä kun eivät näy hienoissakaan taloushallinnon järjestelmissä omina riveinään. Sama toistuu alihankintaa ostettaessa. Ensin pilkotaan alihankinnat järjettömän pieniin kokonaisuuksiin ja valitaan jokaiseen halvin (huonoin?) tekijä. Taaskaan ei huomata työmaan takkuamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia; nämä kun eivät edelleenkään näy järjestelmissä omina riveinään.

Hyvää tulosta tekevissä taas yhdistävänä piirteenä on, että johto ymmärtää työmaan todellisuutta. Työt tehdään pääosin omilla vakioasentajilla, urakkaryhmät ovat vakiintuneita, kärkimiehet osaavia ja kommunikaatio työmaan ja toimiston välillä toimii. Ylimääräisiä raportointiportaita ei ole ja kehitystyössä muistetaan, että tämä on tekemistä eikä rakettitiedettä. Perusasioiden ollessa kunnossa voi sitten rakentaa hyvää lisätuottoa erityisosaamisella, mutta aina pitää muistaa, että erityisosaamisella ei voi koskaan korvata jos hiekalle rakennettu perustus pettää.