Yleissitovuuden elinehdot

2.5.2019

Sähköala-lehden pääkirjoitus 5/2019.Olli-Heikki Kyllönen

Vaalien alla taas vilkastui muutoinkin lähes jatkuva keskustelu työehtosopimusten yleissitovuudesta. Voimakkaimmin yleissitovuutta kannattavat SDP ja ammattiyhdistysliike täysin valtapoliittisista syistä.

Voimakkain vastustus taas tulee markkinaliberaaleimmasta työnantajaleiristä ja tämäkin lähinnä valtapoliittisista syistä.

Kumpikaan osapuoli ei toki perimmäistä syytä tunnusta, vaan toinen vetoaa työntekijän asemaan ja toinen taas työllistämisen esteisiin ja talouskasvuun.

Näiden kahden valtapoliittisen ääripään väliin sitten jää suuri joukko, jolle asia on toisaalta ja toisaalta. Yleissitovat työehtosopimukset syntyivät teollisessa yhteiskunnassa, jossa oli kohtuullisen selkeät työntekijäryhmät, selkeät toimenkuvat ja tunnistettavat, pääosin suurehkot ja monin mittarein selkeästi ryhmiteltävät työnantajat.

Noista ajoista työmarkkinat ovat rajusti pirstaloituneet. On syntynyt lukuisa joukko uusia ammatteja, jotka eivät mahdu minkään työehtosopimuksen piiriin. Työnantajakenttä on hajaantunut ja yhä useammat työnantajat ovat pienehköjä ja myös yksin yrittäminen ja itsensä työllistäminen lisääntyvät jatkuvasti. Tämän seurauksena yhä useampi työntekijä maassamme ei ole minkään työehtosopimuksen piirissä, koska työtehtävä ei minkään työehtosopimuksen piiriin mahdu.

Luonnollisena seurauksena tästä myös perinteisten ammattiliittojen ja SAK:n jäsenmäärä on ollut ja on edelleen jyrkässä laskussa. Kokonaisuutena kaikkia työssäkäyviä ja yrittäjiä ajatellen Suomen työlainsäädäntö ja työehtosopimusjärjestelmä ovat rikki ja pahasti epätasapainossa.

Jotta yleissitovuus voitaisiin jossakin muodossa sovittaa tämän päivän ja huomisen kokonaisuuteen tulisi vähintäänkin seuraavat muutokset saada aikaan:

• Työlainsäädäntöön tulisi nykyistä kattavammin määrittää minimityöehdot, mukaan lukien minimipalkka.
 
• Työehtosopimuksissa tulisi sopia vain työsuhteen ehdoista ja karsia pois kaikki monimutkainen ”diipadaapa”.
 
• Paikallinen sopiminen tulisi tehdä nykyistä joustavammaksi ja se tulisi ulottaa myös järjestäytymättömiin yrityksiin.

Toivottavasti asiasta saadaan aikaan viime vuosia rakentavampi keskustelu. Valmistelu tulisi tehdä avoimesti kolmikannassa, missä työmarkkinaosapuolet nousisivat valtapoliittisista vallihaudoistaan ja valtiovalta aikuisten oikeasti edustaisi koko yhteiskuntaa, eikä vain kulloinkin vallassa olevaa viiteryhmää.